Hei! Olen nykyään uuden Akaan seurakunnan kappalainen. Tähän tehtävään minut siirrettiin Kirkkohallituksen yhdistettyä vanhan Akaan, Kylmäkosken ja Viialan seurakunnat yhteen 1.1.2007 alkaen. Tästä syystä palvelen ensisijaisesti akaalaisia. Tosin nyt olen vanhempainlomalla 8.6.2012 asti. Lue väitöstiedote.
tervetuloa tutustumaan!
Kirkkoherran vastuulla on valtava kirjo kaikenlaisia virallisia ja epävirallisia asioita. Virallisia luetellaan kirkkolaissa ja -järjestyksessä aina arkistonhoidosta kristilliseen kasvatukseen. Epävirallisia ovat esimerkiksi työntekijöiden huoltaminen ja verkostoituminen ympäri kaupunkia. Kappalaisen viralliset vastuut ovat pienemmät kuin kirkkoherran.
Itselleni on tärkeätä, että kirkkoherra asuu seurakunnan keskellä. Hänen tulee olla seurakuntalaisten rinnalla niin terveyskeskuksen odotusaulassa kuin kaupan kassajonossa. Näin hän kantaa samaa kuormaa kuin muutkin, hän on osa seurakuntaa ihmisenäkin. Asuin koko Nokian virkakauteni Nokialla ja muutin Viialaan, kun minut valittiin sinne kirkkoherraksi.
Minut tiedetään monenlaisten musiikki- ja muiden hankkeiden vetäjänä. Kitara on usein kädessä, niin ristiäisissä kuin muissakin tilaisuuksissa. Musiikkimakuni on leventynyt viime vuosina kovasti.
Nokialla asuin virka-asunnossa Maatialan pappilassa, mutta nykyään kiinnostavat pikkuremontit. Nikkarointi tuntuu hyvältä ja seuraavaksi fiksaan kuistin kaiteita.
Tällä hetkellä diakoniaa ja kansalaistoimintaa koskeva väitöskirjani on juuri ilmestynyt, väitös on 28.1.2012. Aiemmin olen jo valmistunut teologian lisensiaatiksi. Minut löytää nimellä myös Facebookista.
ajatuksiani seurakunnasta
Seurakunta. Tähän pitäisi saada puhallettua entistä enemmän yhteisöllisyyttä. Seurakuntalaisen, vaikkei olisikaan hartaustilaisuuksien kantajoukkoa, tulisi voida kokea tämä omakseen. Tähän tarvitaan kokemus jäsenyydestä. Kastetilaisuuksissa, häissä, rippikirkoissa ja siunaustilaisuuksissa tulisi saada kokea yhteenkuuluvuutta, lämpöä ja tukea. Tämän eteen voivat niin papit kuin itse seurakuntalaiset tehdä työtä.
Seurakuntaan tulee mahtua erilaisia uskontulkintoja ja toimintamalleja, varsinkin sellaisia, jotka nousevat seurakuntalaisilta itseltään. Nykyilmaisulla: seurakuntalaisuus tulee voimaannuttaa ;-)
Lapsi- ja perhetyö ovat elintärkeitä seurakunnan jatkuvuuden kannalta. Siellä kohdataan seurakuntalaiset rippikoulun ja häiden jälkeen. Nuoret perheet ovat usein kovin lujilla niin henkisesti kuin aineellisesti. Jostain syystä seurakunnalla on vielä kovin vähän tarjottavaa miehille. Näitä pitää saada lisää!
Jeesuksen opetuksista nouseva kehotus lähimmäisenrakkauteen tulee olla keskeisellä paikalla seurakunnan toiminnassa ja päätöksenteossa. Olen tehnyt päätoimisesti diakoniatutkimusta viime vuosina ja diakonia on silmissäni hyvin tärkeää. Lähetys nähdään nykyään usein kansainvälisenä diakoniana, mutta mielestäni siitä ei saisi kokonaan unohtua evankelioiva puoli.